Perheen vuorovaikutus
Miksi perheen vuorovaikutuksen tarkastelu on tärkeää?
Perheenjäsenten välinen vuorovaikutus on lapsen hyvinvoinnin perusta. Myönteinen, avoin, luottamuksellinen ja lapsen tarpeet ja erityispiirteet huomioiva vuorovaikutus perheessä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja tukee suotuisaa kehitystä. Luottamuksellinen suhde perheen aikuisten ja lasten välillä luo hyvät edellytykset myös peli- ja nettihaittojen ehkäisylle. Pelaaminen ja some eivät ole vain ongelmien lähde vaan tarjoavat myös paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia. Toimivaa keskusteluyhteyttä tarvitaan, jotta pelaamisen ja somen käytön säännöistä voidaan sopia ja turvallista ja tasapainoista digikäyttöä harjoitella.
Pelaaminen ja some voivat aiheuttaa myös haasteellisia tilanteita perheissä. On hyvä muistaa, että lapsi ei kiukuttele tai käyttäydy huonosti tahallaan tai ilkeyttään. Haastava käytös on aina viesti aikuisille jostakin. Neurokirjon lapsilla toiminnan taustalla on tekijöitä, jotka luovat omanlaisiaan raameja lapsen toimintakyvylle. Lapsi toimii parhaan osaamisensa mukaan ja harjoittelee erilaisissa tilanteissa toimimista. Aikuisen tulee antaa lapselle mahdollisuus toimia omalla tyylillään, kun se on mahdollista, kannustaa lasta ja olla johdonmukainen ja selkeä ohjauksessaan.
Vuorovaikutuksesta puhuttaessa unohdetaan usein, että myös sanattomalla viestinnällä on iso merkitys. Kiinnitä huomiota omiin eleisiin, ilmeisiin ja äänenpainoosi ja viesti selkeästi ja rauhallisesti. Muista osoittaa, kuinka tärkeä ja ainutlaatuinen lapsi on omana itsenään. Voitte kokeilla yhdessä lapsen kanssa, mikä toimii: tuntuuko esimerkiksi halaaminen hyvältä vai ei, onko katsekontaktin ottaminen mukavaa vai ei. Sinä olet tärkeä tuki, turva ja roolimalli lapsen arjessa.
Miten neurokirjon piirteet vaikuttavat perheen vuorovaikutukseen?
Neurokirjon piirteet voivat vaikuttaa perheen vuorovaikutukseen monella tavalla. Perheen aikuisten on tärkeää olla tietoisia neuropsykiatrisista taustatekijöistä, jotta he voivat ymmärtää neurokirjolla olevan lapsen reaktioita ja käyttäytymistä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. On myös tärkeää muistaa, että aikuinen on aina vastuussa vuorovaikutuksen sujumisesta lapsen kanssa. Lapset tarvitsevat paljon tukea, ohjausta ja kannustusta toimiessaan erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.
Toisten ihmisten seurassa oleminen voi olla neurokirjolla olevalle todella intensiivinen, tunteikas ja uuvuttava kokemus. Kuormittaviin tilanteisiin reagoiminen voi vaihdella: toinen saattaa käyttäytyä aggressiivisesti, toinen taas eristäytyy tai syyttelee itseään. Vuorovaikutustilanteissa myös tunteet ovat vahvasti läsnä, jolloin omien tai toisten tunteiden tunnistamiseen liittyvät haasteet voivat aiheuttaa kitkaa perheessä. Mahdolliset aikaisemmat kielteiset kokemukset voivat aiheuttaa sen, että vuorovaikutustilanteet lähtevät menemään väärään suuntaan heti alkumetreiltä. Neurokirjolla oleva lapsi tai nuori saattaa myös tulkita toisten sanomiset tai tekemiset omalla tavallaan, jolloin väärinymmärryksiä ja riitoja voi tulla herkästi. Myös asioiden ja tilanteiden syy-seuraussuhteita voi olla vaikeaa ymmärtää, jos lapsella on toiminnanohjauksen vaikeuksia.
Neurokirjolla oleville jokapäiväinen arki ja kokemus itseen kohdistuvista vaatimuksista ja toisaalta omista erityispiirteistä vie usein paljon energiaa. Jatkuvat vaatimukset aiheuttavat stressiä ja voivat myös heikentää itsetuntoa. Tämän seurauksena neurokirjolla olevat voivat herkistyä vaatimuksille, mikä puolestaan voi lisätä riitatilanteita. Jos lapsi elää jo valmiiksi stressaantuneena, kotona ei tarvitse tapahtua paljoa, että tunteet läikkyvät yli.
Entä jos vanhemmalla itsellään on neurokirjon piirteitä?
Jos sinulla aikuisena on haasteita oman tunteidensäätelysi kanssa tai jos sinulla on esimerkiksi samankaltaisia impulsiivisia piirteitä kuin lapsellasi, vuorovaikutus voi olla erityisen haastavaa. Vanhempana sinun on tärkeää olla tietoinen siitä, miten neurokirjon piirteet vaikuttavat sinun omiin reaktioihin, kuormittumiseen tai tulkintoihin eri tilanteissa. Koska aikuinen on vastuussa vuorovaikutuksen sujumisesta lapsen kanssa, on omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen erittäin tärkeää.
Hae matalalla kynnyksellä apua oman jaksamisesi ja arjen hallinnan tukemiseen. Vertaistuki on myös monelle tärkeä tuen muoto tilanteessa, jossa itsellä, lapsella tai molemmilla on neurokirjon piirteitä. Tietoa palveluista ja vertaistuesta löydät TÄÄLTÄ.
Miten perheen vuorovaikutusta voi vahvistaa?
Perheen vuorovaikutusta voi vahvistaa monin tavoin. Vuorovaikutuksen johdonmukaisuus ja selkeys, kuormitustekijöiden vähentäminen, mahdollisten riitatilanteiden ennakoiminen ja tunnetaitojen harjoittelu ovat tärkeitä keinoja kaikkien perheiden mutta erityisesti neurokirjon perheiden vuorovaikutuksen vahvistamisessa.
Kuormittumista on hyvä ennakoida pitkin päivää. Pohtikaa, miten päiviin saisi lisättyä pieniä levon hetkiä, jotka auttavat nollaamaan kuormittunutta mieltä ja kehoa. Pohtikaa miten esimerkiksi aistiärsykkeitä voisi vähentää tai rajoittaa (esim. vastamelukuulokkeet, rauhallinen tila, jonne voi vetäytyä ym.). Jos lapsi kuormittuu tietystä pelistä, on hyvä miettiä, mitkä vuorokaudenajat sopivat kyseisen pelin pelaamiseen tai harkita siirtymistä toiseen, rauhallisempaan peliin. Lapsen kanssa kannattaa keskustella pelin hyvistä ja huonoista puolista ja laatia yhdessä toimivat ohjeet pelaamiselle.
Lapset oppivat onnistumalla eivät epäonnistumalla. Anna lapsellesi mahdollisuus onnistua selkeiden ohjeiden, valmistautumisen ja muistutusten avulla. Siirtymien tukeminen tekemisestä toiseen voi vaatia sinulta vanhempana enemmän, mutta auttaa lasta onnistumaan. Muista mukauttaa vaatimukset lapsellesi soveltuviksi ja antaa myönteistä palautetta pienistäkin onnistumisista – kehu auttaa paljon enemmän kuin “huonosta” käytöksestä nuhtelu.
Lasten kyky käsitellä arjen turhautumista, pettymyksiä ja vaatimuksia liittyy vahvasti tunteidensäätelyyn. Lasten tunteidensäätely on vasta kehittymässä, ja neuroerityisten lasten tunteidensäätelytaidot ovat usein pari vuotta jäljessä neurotyypillisten ikätoveriensa kehityksestä. Lasten tunteidensäätelyn näkökulmasta on tärkeää, että aikuiset näyttävät mallia omalla toiminnallaan. Tunteita ja omaa toimintaa kannattaa sanoittaa lapselle, esim.: “Nyt minua suututtaa, joten menen ulos kävelylle.” Samaten tunnereaktion jälkeen on hyvä nimetä lapsen tunteita. Vahvista lapsen tunteita, kerro hänelle, miksi meillä on tunteita ja muistuta, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Muista, että myös vanhemmilla on lupa erehtyä ja tehdä virheitä. Vuorovaikutuksen vahvistamisen kannalta tärkeintä on, mitä tapahtuu sen jälkeen: aikuisenkin on tärkeää pyytää anteeksi, ja näyttää näin mallia lapselle.
Jokaisen lapsen perustarpeisiin kuuluu tunne hyväksytyksi tulemisesta juuri sellaisena kuin he ovat. Hyväksynnän osoittaminen lapselle on helpompaa, jos sinä vanhempana hyväksyt tilanteen ja lapsesi mahdollisen diagnoosin tai neurokirjon piirteet sekä sen, että lapsi ei välttämättä toimi erilaisissa tilanteissa samalla tavalla kuin useimmat neurotyypilliset lapset. Hyväksynnän kautta riski sille, että esität vaatimuksia, joita lapsesi on mahdotonta saavuttaa, pienenee. Korosta ja vahvista lapsen vahvuuksia ja anna lapselle paljon kiitosta. Lapsen on saatava tuntea, että hän riittää omana itsenään riippumatta siitä, miten hän suoriutuu erilaisissa tilanteissa. Vietä lapsen kanssa aikaa esimerkiksi yhteisen harrastuksen parissa, ja osoita arvostavasi lapsen seuraa. Lapset ja nuoret, iästä riippumatta, tarvitsevat vanhempiensa huomiota ja läsnäoloa.
Tukea ja apua arjen haasteisiin tarjoavat mm.:
– Pelitukipuhelin
– Vertaistukiryhmät (mm. ADHD- ja Autismiliitto sekä Suomen Tourette ja OCD-yhdistys)
– Sopeutumisvalmennuskurssit, perhekuntoutus (LAKU-kuntoutus)
– Peruspalvelut (lastenneuvola, perheneuvola, kouluterveydenhuolto, oppilashuolto)
Muista, että voit pyytää sopeutuksia ja muita muutoksia myös opetukseen ja kouluympäristöön, jotta lapsellasi on paremmat edellytykset onnistua.
Tutustu tarkemmin palveluihin ja vertaistukeen TÄSTÄ. Materiaaleja, harjoituksia ja tehtäviä perheen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja pelaamisen ja somen hallintaan löydät puolestaan TÄÄLTÄ.
Lähteitä:
Ahangaran, R. 2023. Prata känslor med barn: Känsloboken för viktiga vuxna.
Jäntti, E. & Savinainen, R. 2018. Nepsyt – Erityistä elämää. Hämeenlinna: Karisto.
Karpathakis, G. 2017. Underbara ADHD. Den svåra superkraften.
Oksanen, J. & Sollasvaara, R. 2019. Esteille hyvästit! Helsinki: Autismisäätiö
Pirkanmaan hyvinvointialue: Kuinka ohjaan nepsy-lasta ja -nuorta? https://www.pirha.fi/web/nepsy-neuropsykiatriset-vaikeudet/vinkkeja-nepsy-arkeen/kuinka-ohjaan-nepsy-lasta-ja-nuorta#luo-lapseen-hyva-yhteys
Savikuja, T. & Puustjärvi, A. 2022. Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. Jyväskylä: Santalahti-kustannus.